Kävin viime viikonloppuna Varsovassa. Ennen lounasta kävin kioskilla ostamassa vesipullon, sen minulle myi ukrainalainen kassaneiti. Ravintolassa tilauksen otti vastaan ukrainalainen tarjoilija. Tulin takaisin uberilla, jota ajoi ukrainalainen herrasmies. En kysynyt, oliko menomatkan bussikuski ja ravintolan kokit tai muu keittiöhenkilökunta myös ukrainasta, mutta todennäköisyys sille on huomattavan suuri verrattuna muutaman vuoden takaiseen, jolloin lähinnä siivoojat olivat itänaapurista. Ukrainalaisia on yhtäkkiä joka puolella; kaupan kassalla, lihatiskillä, huoltoasemilla, tehtaissa, sähköasentajina, rakennuksilla, maatiloilla ja niin edelleen ja niin edelleen.
Poznanissa on jopa yrittäjä, joka värvää omiin nimiinsä uber-kuskeja Ukrainasta.
Miten tässä näin kävi?
2000 -luvulla Puolasta lähti ympäri Eurooppaa yli kaksi miljoonaa työikäistä etsimään leveämpää leipää. Osa tuli takaisin, osa jäi. Samaan aikaan Puolan talous on kasvanut tasaisesti, myös finanssikriisin aikana, levittäen hyvinvointia ja nostanut keskipalkkaa nykyiseen noin 1000€ kuukausitasolle. Isoissa kaupungeissa, kuten Wrocawissa ja Poznanissa työttömyys on selvästi alle 5% eli työvoimaa alkaa olla hankala löytää etenkin pienipalkkaisiin palvelutehtäviin. Vuoden vaihteesta lähtien minimipalkka on 2000 zlotya eli noin 450€ per kuukausi, jolla virallisesti maassa olevat ukrainalaiset usein työskentelevät.
Isoissa kaupungeissa on siis työvoimapula, mutta maaseudulla ja Itä-Puolassa on edelleen korkean työttömyyden alueita. Samaan aikaan maan sisäistä muuttoliikettä ei ole suuresti havaittavissa, etenkään alhaisen palkkatason ammatteihin liittyen. Siten ratkaisu on löytynyt Ukrainasta.
Virallisesti rekisteröityneitä ukrainalaisia työntekijöitä on Puolassa noin 400 000, mutta käytännössä ukrainalaisia on töissä Puolassa ainakin kaksinkertainen määrä, joidenkin arvioiden mukaan jopa miljoona. Harmaan talouden osa on edelleen suuri, yli 10% Puolan bruttokansantuotteesta. Ukrainalaiset voivat olla maassa 6kk kerrallaan, mutta pidempi yhtäjaksoinen oleskelu vaatii työluvan tai oleskeluluvan hankkimista, mikä on edelleen byrokraattisesti hankalahko toimenpide. Työntekijöiden rotaatio on siksi suurta.
Ukrainan kieli on lähellä puolaa, siten lähes puolet ukrainalaisista kykenee sujuvaan kommunikaation, ja loputkin riittävään tasoon. Itänaapureiden palkkatasot ovat keskimäärin 30% alhaisemmat kuin puolalaisten, joten kysymys on halutusta työvoimasta, etenkin kun työntekijöiden motivaatiotaso on korkealla. Puolan hallitus onkin kovan paikan edessä, miten hoitaa tämä immigraatioaalto ja siihen liittyvä harmaa talous kunnialla sekä pitää talouskasvua yllä samaan aikaan. Villeimmät alan toimijat ovat kääntäneet katseensa jo Moldovaan ja Valko-Venäjään.