Mihin Puola on menossa?

April 29, 2017

  

Puheenaiheet eivät Puolasta lopu Laki ja oikeus -puolueen (Pis) aikakautena. Kun Euroopassa kohistaan Donald Tuskin ajojahdista EU-komission nimitysten suhteen, myös Puolan sisällä saadaan ”nauttia” uusista puheenaiheista viikosta toiseen. Alkuvuonna ovat olleet tapetilla esimerkiksi Nowoczesna -puolueen johtajan ja rivikansanedustajan salasuhde, lakimuutos joka mahdollistaa puiden hakkuun ilman lupaa, jokatalvinen hiilenpoltosta johtuva ilmansaasteongelma, Bialowezan aarniometsien hakkaus ja tietenkin PiS:n pakkomielle eli Smolenskin lentoturma, jota käsitellään nyt terroritekona.

 

Puolan poliittinen tilanne on värikäs; farssia ja tragediaa. Bisneksen kannalta kuitenkin ”vauriot” ovat hyvin vähäisiä ja talous on kasvanut yli 3% alkuvuonna eikä hidastumista ole ollut. Olen ottanut omista presentaatioistani pois lauseen ”poliittisesti stabiili ympäristö”.

 

Mikä on PiS -puolueen agenda?

 

PiS:n ja Trumpin yhteiset tekijät ovat ”vasemmistolainen” työvoimapolitiikka ja ”oikeistolainen nationalismi”. Toisin kuin Trump, PiS on onnistunut toteuttamaan vaalilupauksiaan; eläkeikää on laskettu, lapsilisäohjelma 500+ on implementoitu, pankkivero otettu käyttöön ja minimipalkkaa nostettu. Tämän lisäksi PiS:n agendalla on ”Puolan korjaaminen”, eli Tuskin hallinnon ”virheiden” paikkaus. Tämän tulemana on paljon puhuttu perustuslakituomioistuimen halvaannuttaminen, mielenosoituksien rajoittaminen, aborttikohu (jossa he joutuivat perääntymään), julkisen mediayhtiön muuttaminen PiS:n propaganda-asemaksi ja hallinnon sekä valtionyhtiöiden uudistaminen miehistönvaihdoksilla. Viime viikolla pääministeri julisti, että Puolan suurin vakuutusyhtiö PZU on suoraan hänen hallinnassaan.

 

Puola oli jokseenkin kahtia jakaantunut ennen vaaleja, ja nyt entistä enemmän ja rajummin. Tämän ja PiS:n parlamentin enemmistöaseman johdosta maassa ei tehdä kompromisseja; PiS tekee mitä haluaa – tai itse asiassa mitä sen johtaja Jaroslaw Kaczynski haluaa. Hän ihannoi Unkarin Orbania ja tekee hyvin samanlaista politiikkaa. Onneksi PiS:n agendalla on myös talouskasvu, siksi hallitus tekee töitä myös sen eteen ja hallituksen ”superministeri” Morawiecki ajaa voimakkaan talouskasvun ja vahvempien puolalaisten yritysten agendaa.

 

Oppositio: ryhdistäytykää!

 

Puolan vaikutusvaltaisimmat oppositiopuolueet ovat Kansalaisfoorumi (PO) sekä Nowoczesna (Moderni Puola). Näiden välissä on lisäksi viime vaalien yllättäjä, vanhan rokkarin Pawel Kukizin johtama Kukiz -puolue, joka on ollut hieman PiS:n suuntaan kallellaan.

 

On käsittämätöntä, että PO ja Nowoczesna eivät kykene yhteistyöhön, vaikka jakavat saman arvopohjan. Nowoczesna oli kovassa nousussa etenkin nuorten ja liberaalien keskuudessa mutta jo alussa mainittu salasuhde on ajanut puolueen kriisiin; gallupkannatus on puolittunut noin 5% tasolle ja mediassa on esillä puolueen johtajuusongelma, jonka seurauksena muutama kansanedustaja sai kenkää ja he liittyivät PO:n. Salasuhde paljastui, kun Nowoczesnan johtaja ja rivikansanedustaja istuivat vierekkäin uuden vuoden lennolla Portugaliin – amatöörimäinen virhe, rivikansanedustajaa ei olisi kukaan tuntenut tai noteerannut jos hän olisi ollut eri puolella konetta.

 

Uusimpien gallupien mukaan PO on saavuttanut kannatuksessa PiS:n, tosin gallupit heittelevät suuresti eivätkä ne aina ole objektiivisia. Tällä hetkellä PiS:n kukistaminen seuraavissa vaaleissa vaatisi oppositiolta koalitiota, mutta nyt oppositio on todellakin hajallaan. PO:lta puuttuu myös karismaattinen johtaja, nykyinen pj Schetyna ei ole lähelläkään Tuskin tasolla, jota taasen yleisesti pidetään ainoana henkilönä, joka pystyy pärjäämään Kaczynskia vastaan.

 

Kuka yllättää – nouseeko vasemmisto tai joku puskista?

 

Viime vaalien seurauksena vasemmistopuolueita ei näy parlamentissa – he eivät koalitiolla ylittäneet 8 prosentin äänikynnystä (normaali äänikynnys on 5%). Yksi teoria Polityka -lehden Lukasz Lipinskin mukaan on se, että PiS on ominut perinteisen vasemmiston työvoimapolitiikan ja PO puolestaan liberaalit arvot – niinpä vasemmisto on karismaattisen johtajan puuttuessa jäänyt tyhjän päälle. Vasemmistolla on reservissä potentiaalinen suunnan nostaja: Plockin pormestari Biedrun.

 

Joka vaalien alla joku pienpuolue tuppaa nousemaan yllättäjäksi. Viime vaaleissa se oli Kukizin liike, joka pohjusti kannatuksensa menestyksellä presidentinvaaleissa. Seuraavaksi kenties vasemmisto tulee takaisin tai Puolaan nousee taas uusi liike tai puolue, joka yllättää kaikki. Maaseudun puolue PSL se tuskin on, mutta heillä on hyvä mahdollisuus päästä kuitenkin parlamenttiin. Puolalle tyypillistä on, että uudet nousukaspuolueet ovat taustaltaan hyvin kirjavia ja riippuvaisia yhdestä karismaattisesta johtajasta. Aikaisemmin yllättäjiä ovat olleet esimerkiksi solariumissa käyneen sikafarmari Lepperin puolue ja konservatiivisen Giertychin liikkeet, jotka molemmat etenivät hallitukseen saakka, toisin kuin vodkamiljonääri Palikot.

 

Miten tähän on tultu?

 

Viime vaaleissa äänestysprosentti jäi 52%:n tasolle. Näen tähän ja PO:n suosion murenemiseen monta syytä: Tuskin siirtymisen EU:n ja hänen hallinnon loppuvaiheen skandaalit, keskiluokan pulskistumisen, äänestämisen vaikeuden sekä yleisen turhautumisen politiikkaan.

 

Kuten jo mainittu, Tuskin karismalle ei löytynyt täyttäjää ja PO:n pääministeriehdokas Ewa Kopacz ei nautinnut samanlaista suosiota. PO oli vallassa 8 vuotta ja on luonnollista, että ihmiset kyllästyvät samoihin naamoihin ja haluavat muutosta. Lisäksi PO ajautui skandaaliin Puolan ”watergate” -skandaalissa (”tapegate”), jossa politiikkojen suosimaan ravintolaan ilmestyi mikrofoneja pöydän alle. Tämä koski etenkin ulkoministeri Sikorskia, joka tokaisi esimerkiksi lauseen ”Puolaa ei ole enää olemassa”.

 

Keskiluokalla on mennyt viimeiset 10 vuotta hyvin, ellei heidän 2000-luvun puolivälin valuuttalainoja lasketa kuvioon mukaan. Kun oma lompakko voi hyvin, ja työtä riittää, ei politiikassa ole enää taisteltavaa mikä johti laiskuuteen vaalipäivänä. Vastaavasti köyhemmällä kansanosalla ei ole kuin voitettavaa ja PiS:n vaalilupaukset olivat heille houkuttelevia.

 

Puolassa ei ole ennakkoäänestystä. Myös äänestäminen on tehty hankalaksi, sillä äänestyspäivänä pitää matkustaa kotikuntaan täyttämään lipuke. No entä sitten? No sitä sitten, että Puolassa ei ole tyypillistä olla kirjoilla vuokra-asunnossa (vanha käytäntö), joten vuokralla asuvat ovat tyypillisesti kirjoilla vanhempiensa luona. Ihmiset eivät yksinkertaisesti joko pääse tai jaksa matkustaa äänestämään. Mikäli haluaa äänestää kotikunnan ulkopuolella, pitää siihen hakea kotikunnasta virallinen todistus. Viime vaalien alla oli havaintoja, että erään propagandaradioaseman innoittamana mummot ja papat tukkivat näitä virastoja juuri sopivaan aikaan. On käsittämätöntä, että äänestämisen helpottaminen ei ole minkään puolueen agendalla. Puolan järjestelmästä johtuen PiS:lle riitti 37% äänisaalis yksinkertaisen enemmistön saamiseen parlamentissa.

 

Hyvin harva puolalainen kuuluu mihinkään puolueeseen tai kokee jotain puoluetta täysin omakseen. Niinpä on tapana äänestää jotakin vastaan tai jonkun asian puolesta. Iso osa kansasta on turhautuneita politiikkaan – kun se tuppaa olemaan yhtä riitelyä ja karskia kielenkäyttöä.

 

Viime vaalien jälkeen toinen osa Puolaa, ja iso osa äänestämättä jättäneistä, olivat samanlaisessa ”shokissa” kun osa briteistä brexitin jälkeen – kävikö tässä oikeasti näin? Ei pelkästään se järkyttänyt, että PiS sai yksinkertaisen enemmistön 37% äänisaaliilla vaan myös se, että politiikan kärkeen palasi pari epäsuosittua hahmoa, puolustusministeri Macierewicz ja oikeusministeri Ziobro.

 

Median asema tukaloituu

 

PiS otti Puolan valtion mediayhtiön haltuunsa melko äkkiä valtaan tulonsa jälkeen ja muutti esimerkiksi valtion TV-kanavat omaksi propaganda-asemakseen. Kaikki vähänkään PiS:lle kriittiset journalistit saivat saman tien kenkää. Politiikan uutisoinnin lisäksi on havaittu muitakin ”uudistuksia”, esimerkiksi Puolan suurin hyväntekeväisyyskampanjan juhlakonsertti ja rahankeräysilta ei enää näkynyt TVP:llä, koska sen vetäjät eivät edusta ”oikeita arvoja”. Urheilutapahtumien yhteydessä presidentti ja pääministeri saavat paljon näkyvyyttä kannustusjoukoissa. TVP:n linjan muuttaminen on PiS:n mukaan vastavoima yksityisille kanaville, jotka edustavat oppositiota (mikä on totta).

 

Puolassa ei ole objektiivista mediaa, on joko ”puolesta tai vastaan”. PiS on rajoittanut median pääsyä parlamenttiin ja säätelee lakeja paljon yöaikaan. Myös mediatalojen omistuksiin on kaavailtu muutosta, siis ulkomaisen omistuksen suhteen. Hallinnosta on siivottu kaikki hallitukseen kriittisesti suhtautuvien medioiden näkyvyys, tilaukset ja niin edelleen. Jos lehtikioskilla ottaa hallitusta myötäilevän ja siihen kriittisesti suhtautuvan lehden kouraan ja vähän selailee, on helposti todettavissa, kummassa on enemmän valtionyhtiöiden mainoksia. Puolan valtion omistamat huoltoasemaketjut ovat myös joutuneet muuttamaan lehtien esilläpidon niin, että esimerkiksi hallitukseen kriittisesti suhtautuvat viikkojulkaisut Newsweek ja Polityka ovat joko piilossa tai kaikkein huonommassa paikassa. LOT:n ulkomaanlennoilla on myös havaittavissa, mitä lehtiä siellä suositaan.

 

Puolassa on myös hallitusta ja kirkkoa lähellä oleva ”mediaimperium”, johon kuuluu radio, TV-kanava ja sanomalehti. Nämä kaikki harjoittavat erittäin räikeää journalismia, joka uppoaa etenkin maaseudulla ja vanhuksien parissa. Kanava nauttii PiS:n suojelusta, saa valtiolta nykyään rahoitusta ja on eräänlainen tabu Puolassa, eikä Suomessakaan siitä ole vielä kirjoitettu.

 

Heikko EU paheksuu valtavasti

 

EU ei tee juuri mitään konkreettista tämän tilanteen ratkaisemiseksi. Puola hyökkää EU:ta vastaan omalla kärkkäällä tavallaan ja EU yrittää vastata omien arvojensa mukaisesti eli diplomaattisesti – ehkä lähettää paheksuvan kirjeen tai jonkun komitean vierailulle. Tämä kaikki sataa PiS:n laariin, sillä se vain korostaa kuinka ”päättäväisiä, patrioottisia ja voimakkaita” he ovat. EU nähdään heikkona, ja myös osa PiS:n vastustajista ei pidä, jos ja kun Bryssel sotkeentuu sisäpolitiikkaan – etenkin vanhemmat henkilöt muistavat ajan, kun Moskova järjesteli Puolan asioita, eivätkä siis siedä Puolan asioihin puuttumista. PiS vetää EU:ta kuin pässiä narusta ja testaa koko ajan missä rajat menevät.

 

Jos EU haluaisi saada Puolassa edes hieman uskottavuutta, pitäisi sen vastata samalla mitalla takaisin. Kun johonkin kerhoon, järjestöön tai liittoumaan liitytään, siinä pitää hyväksyä yhteiset pelisäännöt. Jos niitä ei hyväksytä, niin silloin siitä pitää olla selkeä seuraamus – enkä nyt tarkoita paheksuvaa kirjettä. Tyytymättömyys EU:ta kohtaan on siis voimissaan molemmilla puolilla.

 

Eräs saksalainen poliitikko kiteytti tämän näin: EU ei ole mikään buffet, johon tullaan vetämään napa täyteen, jätetään pöytään sotku, röyhtäistään ja kävellään pois.

 

Miten tämä kaikki vaikuttaa bisnekseen?

 

Puolan talous kasvaa yli kolmen prosentin tahtia, eikä talouskasvu ole hiipumassa. En ole huolissani, että PiS pilaisi liiketoimintaympäristöä kahdesta syystä: PiS ja Puola tarvitsee talouskasvua ja se on hallituksen agendalla. Toisekseen Puola on business-mielessä jo länsimainen eikä sen muuttaminen palvelisi ketään.

 

Tähänastiset toimenpiteet, kuten minimipalkan nosto, ovat vaikuttaneet etenkin matalapalkka-aloihin ja kauppaan. Lapsilisäohjelman implementointi on poistanut naisia työelämästä, etenkin matalapalkka-aloilta. Tästä on monenlaisia arvioita, eikä vielä kovin paljon virallista tietoa. Kuitenkin eräs tehdas Varsovan itäpuolella on menettänyt pari sataa työntekijää 500+ -ohjelman myötä. Pankkivero ja kaupan vero ovat kokonaisvaikutuksiltaan pienehköt. Pienten yritysten tuloveroa on alennettu ja hallitus taistelee harmaata taloutta ja verojen välttelemistä vastaan. Lisäksi hallituksen oletetaan muuttavan työsopimuslainsäädäntöä niin, että sosiaalikulujen pois jättämistä tukeva sopimustyyppi (ns. trash contract) poistuu käytöstä. Lisäksi on perustettu vientiä, investointeja ja kasvua tukevia ohjelmia. Ei näitä toimenpiteitä voi millään lailla moittia. Eläkeiän lasku oli toisaalta populistinen teko, ja saattaa tulla vielä kalliiksi. PO teki aikoinaan rohkean teon ja nosti eläkeikiä.

 

Kaiken kaikkiaan talous on hyvässä iskussa, ehkä suurin vaikutus kokonaisuudessaan on se, että Puolan velkaantumisen tahti on kasvanut. Toisekseen ennustettavuus on heikompaa, lakimuutoksia saattaa tulla nopealla tahdilla. Puolan suurissa kaupungeissa on tällä hetkellä täystyöllisyys, kun työttömyys maa- ja syrjäseudulla voi olla vielä 15% tasolla. Puolassa on tätä nykyä yli miljoona ukrainalaista töissä, eikä maa enää pyörisi ilman heitä (kirjoitin tästä aiemmin blogissani).

 

Puola on edelleen CEE -alueen houkuttelevin investointikohde. On toki investoijia, jotka ovat odottavalla kannalla ja/tai tutkivat nyt muitakin maita. Pitää kuitenkin muistaa, kenen kanssa Puola kilpailee investoinneista – ovatko ne maat sitten poliittisesti stabiileja?

 

Miten tästä eteenpäin

 

Hallituksen kausi on puolivälissä. Puola on jakaantunut eikä PiS:n politiikka ole kansakuntaa eheyttävää, vaikka puolue muuta väittääkin. Jos uudet vaalit olisivat tällä hetkellä, tilanne muodostuisi tiukaksi ja Kukizin puolue olisi kenties vaa’ankieliasemassa.

 

Mikäli oppositio haaveilee voitosta 2019 vaaleissa, sen tulisi ryhdistäytyä ja yhdistää rivinsä. Toisaalta on mahdollista, että PiS tekee jonkun kardinaalivirheen ja tilanne kärjistyy mielenosoituksiksi ja niin edelleen, mikä saa kansan uurnille heitä vastaan. Tilanteet voivat Puolassa muuttua ja kärjistyä nopeastikin. On myös spekuloitu, että hallituksen epäsuosituimmat ministerit olisivat kohta lähtövuorossa.

 

Oppositio ja PO etunenässä ovat tehneet sekä presidentin- että parlamenttivaaleissa sen alkeellisen virheen, että he ovat aliarvioineet PiS:n vaalikoneiston ja yliarvioineet omat kykynsä. Eivät jääkiekkoilijat lämpimikseen puhu vastustajan kunnioittamisesta, ja sama lainalaisuus pätee politiikkaan. PiS:n vaalistrategit ja toteuttajat ovat asiassaan maailmanluokan pelureita; jos olisit katsonut Puolan vaalipäivänä televisiosta vaalivalvojaisia ja sinulta kysyttäisiin, kumpi näistä on konservatiivien tilaisuus, melkein satavarmasti olisit valinnut väärin.

 

Nähtäväksi jää, pehmentyykö PiS:n linja ja uudistustahti vaaleja kohden. Puola on yksi Euroopan etnisesti homogeenisempiä kansakuntia, mutta sitä ei palvele vastakkainasettelun politiikka ja on sääli, että PiS ei sitä ymmärrä. En tosin tiedä, ymmärtääkö oppositiokaan.

 

Todennäköistä on, että Puola on seuraavankin vuosikymmenen taloudellinen menestystarina mutta ajaako maa itsensä samaan aikaan keskeltä kahtia?

 

 

 

 

Please reload

Hyödyllisiä Puola -linkkejä

June 17, 2014

1/1
Please reload

Recent Posts

December 16, 2019

December 9, 2019

November 14, 2019

Please reload