Poliittinen tilanne on ajamassa Puolaa entistä enemmän kahtia. Sanaleikillisesti voisi sanoa Po-Land (Po on puolaksi ”puoli”).
Käytännön esimerkkejä on useita: pääministeriin ja presidenttiin puolet kansasta ovat tyytyväisiä, puolet eivät. Kauppojen sunnuntairajoituksia puolet kannattaa, puolet vastustaa. 40% on tyytyväisiä hallituksen toimiin, 48% tyytymättömiä. Valtapuolue PIS:n kannatus on 30-40% riippuen gallupista, ja kahden pääoppositiopuolueen yhdessä lähes saman verran. Tietyt hallituksen toimet, kuten viiden vuoden takaisen Smolensk –lentoturman uudelleen tutkinta ja Unkarin Orbanin nimeäminen ”vuoden mieheksi” Krynican talousseminaarissa herättävät voimakkaita reaktioita molempiin suuntiin.
Jopa ihmeellisenä tuloksena voisi pitää tutkimusta, jossa kysyttiin mielipidettä Puolan talouden tilasta ja maan suunnasta. 45% vastaajista oli sitä mieltä, että talous on nousussa (BKT kasvaa yli 3%!) ja 43% puolestaan katsoi talouden olevan kriisissä. Samat 45% vastaajista totesi Puolan olevan matkalla väärään suuntaan ja 36% katsoi kurssin olevan oikea.
Pakolaisten ottoa vastustaa kuitenkin selvä enemmistö kansasta (yli 60%), kenties sama osa joka lomailee mielellään kotimaassaan.
Mitä tästä pitäisi ajatella? Kahtiajako ei tietenkään ole uusi asia, onhan alueelliset hyvinvointierot olleet talouskasvun aikana suuria ja kasvaneet, mutta uuden hallituksen toimet eivät missään nimessä ole yhtenäistäneet Puolaa, vaikka joukossa on mukana muutamia erinomaisiakin vetoja.